”And for this gift I feel #blessed” : Authenticity in the Covers of Leo Moracchioli and Robyn Adele Anderson

In this thesis, I study the authenticity of cover songs and artists, focusing on two case examples, Leo Moracchioli and Robyn Adele Anderson. These two are artists who rework popular songs into different genres, in Moracchioli’s case primarily into metal and Anderson’s into jazz genres, especially popular during the first half of the 20th century. This is why I will study their authenticity in relation to these genres. Since both of these artists primarily work and market themselves and their music on YouTube as well as other social media platforms, where they offer not only the covers and music videos made for them but also vlogs, I will also look at how they represent the notions of authenticity upheld in the context of internet and especially social media. Therefore, the objective of this study is to find out, via the method of close-reading, how do these two artists perform authenticity a) as cover artists, b) as representatives of their particular genre and musical tradition and c) as internet personalities or ”influencers’’. The concept ”authenticity” is understood here as both referring to something that is considered to be real or accurate as opposed to being fake or forgery, and, in accordance with the ideas put forward during romanticism, describing a faithfulness to the ”the true self”. Due to not being written by their performer, cover songs, particularly in the romantic view, are often seen as inauthentic by default. However, a cover can also be authentic if it gives some insight to the personal history of its performer or demonstrate their creativity by commenting on the ”original” version of the song. In the music genres and traditions discussed in this study authenticity is defined by how well their conventions and defining ideas are followed and how they are, on the other hand, also adapted for personal expression and creativity. In the context of social media on the other hand authenticity is mainly achieved by establishing a strong, intimate connection to one’s audience and avoiding and downplaying commerciality and professionalism in favor of more amateur aesthetic. In the cases of the two artists, this authenticity is expressed by not only following the conventions of their genres but also commenting on and modifying them as well as the songs covered. While looking at the two artists’ activities on social media, one can see how they also value the notions of authenticity upheld in this context. Here, both the artists, despite presenting themselves as very talented and knowledgeable individuals, also strive to convey themselves as approachable and identifiable people via the conscious employment of an amateurish aesthetic. The fact that musicians like them as well as their fans are very invested in both the practice of covering and the culture of social media, serves to prove that these both are phenomena in need of additional study.Tutkin työssäni cover-kappaleiden ja niitä esittävien artistien autenttisuutta keskittyen kahteen tapausesimerkkiin, Leo Moracchioliin ja Robyn Adele Andersoniin. Nämä kaksi ovat artisteja, jotka muokkaavat suosittuja kappaleita eri genreihin, Moracchioli pääasiassa metalliin ja Anderson puolestaan erityisesti 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla suosittuihin jazz-genreihin. Tämän vuoksi tarkastelen heidän autenttisuuttaan suhteessa näihin genreihin. Koska kyseiset artistit työskentelevät ja markkinoivat itseään YouTube -sivustolla sekä myös muilla sosiaalisen median alustoilla tarjoten covereidensa sekä niille tekemiensä musiikkivideoiden lisäksi myös videoblogeja, tarkastelen myös sitä, miten he ilmentävät internetissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa ylläpidettyjä käsityksiä autenttisuudesta. Näin ollen tutkimuksen tavoitteena on, lähilukua metodina käyttäen, selvittää, miten nämä kaksi artistia ilmentävät autenttisuutta a) cover-artisteina, b) genrensä ja musiikkitraditionsa edustajina sekä c) sosiaalisen median vaikuttajina. Tässä yhteydessä autenttisuuden käsite viittaa sekä johonkin, joka nähdään ”aitona” eli vastakohtaisena väärennökselle tai virheelliselle kuvaukselle, että johonkin, joka ilmaisee, romantiikan ajalta peräisin olevien käsitysten mukaisesti, uskollisuutta ”todelliselle itselle”. Koska cover kappaleet eivät ole esittäjiensä säveltämiä, niitä pidetään, etenkin romanttisessa katsannossa, luonnostaan epäautenttisena. Cover voi kuitenkin olla myös autenttinen, mikäli se kertoo jotakin esittäjänsä henkilöhistoriasta tai demonstroi tämän luovuutta kommentoimalla ”alkuperäistä” teosta. Tässä käsiteltävien musiikkitraditioiden ja genrejen tapauksessa autenttisuutta määritetään sen suhteen, kuinka hyvin näiden genrejen ja traditioiden konventioita ja keskeisiä ideoita seurataan ja kuinka niitä toisaalta sovelletaan myös henkilökohtaiseen ja luovaan ilmaisuun. Sosiaalisen median kontekstissa autenttisuutta ilmaistaan puolestaan luomalla vahva ja intiimi yhteys yleisöön sekä välttämällä ja vähättelemällä omaa kaupallistumistaan sekä ammattitaitoaan suosimalla amatöörimäistä estetiikkaa. Tässä tarkastellun kahden artistin tapauksessa tätä autenttisuutta ilmaistaan paitsi noudattamalla heidän omien genrejensä konventioita, myös muokkaamalla ja kommentoimalla niitä. Tarkasteltaessa heidän toimintaansa sosiaalisessa mediassa voi huomata, kuinka heille ovat tärkeitä myös tässä kontekstissa ylläpidetyt autenttisuuden määreet. Huolimatta lahjakkuudestaan sekä asiantuntijuudestaan kumpikin näistä artisteista pyrkii välittämään itsestään lähestyttävän ja samaistuttavan kuvan suosimalla amatöörimäistä estetiikkaa. Se, kuinka heidän kaltaisensa muusikot ja heidän faninsa suhtautuvat intohimoisesti niin covereihin kuin sosiaaliseen median kulttuuriin, kertoo, että näitä aiheita on syytä tutkia myös tulevaisuudessa